Ihmiskaupan vastaista työtä koskevat kansainväliset velvoitteet ja sopimukset

Ihmiskaupasta säädetään  kansainvälisellä tasolla. Ihmiskaupparikollisuuden kansainvälisen ja rajat ylittävän luonne sisältää haasteita, joihin mikään maa ei pysty vastaamaan yksinään. Kansainvälisten sopimuksien ja niihin liittyvän sääntelyn tarkoituksena onkin ollut sekä sisällyttää että harmonisoida sopimusosapuolina toimivien valtioiden lainsäädäntöä. Tämä on koettu tärkeäksi, jotta kansallisissa laeissa otetaan mahdollisimman hyvin huomioon uhrin erityisasema, hänen tarvitsemansa tuki ja apu ja ihmiskaupan ehkäiseminen.

Myös Suomen osalta ihmiskaupan vastaiset kansainväliset sopimukset ja Euroopan unionin tasolla säädetyt direktiivit ovat muokanneet lainsäädäntöämme siihen suuntaan, mitä se tällä hetkellä on. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen sopimuksen lisäpöytäkirjan (tunnetaan myös nimellä Palermon sopimuksen lisäpöytäkirja) voimaan tulon myötä vuonna 2004, ihmiskauppa ja törkeä ihmiskauppa lisättiin omiksi pykälikseen Suomen rikoslakiin. Kansainvälisten sopimusten ja EU-tason lainsäädännön myötä myös ihmiskaupan uhrien oikeuksiin ja heidän auttamiseensa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota.

YK:n Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirja (v. 2000)

Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirja on yksi keskeisimpiä kansainvälisesti sitovia, ihmiskaupan vastaisia sopimuksia. Lisäpöytäkirjan tarkoituksena on ehkäistä, torjua ja rangaista erityisesti naisia ja lapsia koskevaa ihmiskauppaa, minkä vuoksi sen painopiste on rikostorjunnassa.

Lisäpöytäkirjan keskeisin sisältö koskee ihmiskaupan määrittelemistä ja sen säätämistä rangaistavaksi teoksi sopimusvaltioiden lainsäädännössä. Lisäpöytäkirjan 3. artiklassa esitelty ihmiskaupan määritelmä on hyväksytty ja käytetty laajasti ja se on toiminut myös muiden sopimusten pohjana. Lisäpöytäkirjassa ihmiskauppa tarkoittaa:

hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen;

Lisäpöytäkirjassa määritetään erikseen uhrin suostumuksesta. Alle 18-vuotiaiden lasten kohdalla pelkästään värväys, kuljetus, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa katsotaan ihmiskaupaksi.

Lisäpöytäkirja velvoittaa sopimusvaltioita lisäksi muun muassa:

  • Harkitsemaan ihmiskaupan uhrin auttamiseen liittyvien toimien, kuten asunnon järjestäminen, täytäntöönpanoa (6. artikla)
  • Pyrkimään varmistamaan uhrin turvallisuuden alueellaan
  • Harkitsemaan toimenpiteitä, joilla uhri voi jäädä tarvittaessa valtion alueelle väliaikaisesti tai pysyvästi (7. artikla)

Euroopan neuvoston yleissopimuksen painopiste uhreissa

Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (2005) on Palermon sopimuksen lisäksi keskeinen Suomessa noudatettava ihmiskaupan vastaista työtä koskeva kansainvälinen sopimus. Sopimus eroaa Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjasta siinä, että se on uhrikeskeisempi ja monet yleissopimuksen artiklat on kirjoitettu vahvasti valtiota velvoittavaan muotoon. Sopimus velvoittaa valtioita muun muassa:

  • Toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet, joilla autetaan uhreja toipumaan fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti (12 artikla, 1 kohta)
  • Varmistamaan uhrien asianmukainen tunnistaminen, uhrin avunsaanti tunnistamisprosessin aikana ja ettei mahdollista uhria poisteta maasta ennen tunnistamisprosessin loppuun saattamista (10 artikla)
  • Myöntämään ihmiskaupan uhrille oleskeluluvan, mikäli uhrin oleskelu maassa on välttämätöntä uhrin henkilökohtaisen tilanteen vuoksi tai yhteistyön tekemiseen viranomaisten kanssa esitutkinnassa tai rikosoikeudenkäynnissä (14 artikla)

Euroopan neuvoston yleissopimuksessa säädetään myös ihmiskaupan uhrille tarkoitetusta, vähintään 30 päivän mittaisesta toipumis- ja harkinta-ajasta (13 artikla). Tämän aikana maasta poistamista koskevaa päätöstä ei saa panna täytäntöön.

EU-direktiivit tarkentavat Euroopan Neuvoston yleissopimusta

Myös EU:n tasolla on annettu jotain ihmiskauppaa koskevia direktiivejä, joilla on pyritty harmonisoimaan EU-valtioiden lainsäädäntöä. Keskeisiä ihmiskaupan vastaiseen toimintaan vaikuttavia direktiivejä ovat:

Näissä direktiiveissä on esimerkiksi:

  • Tarkennettu ihmiskauppaan liittyvän hyväkiskäytön käsitettä
  • Edellytetty antamaan uhrille apua ja tukea heti, kun viranomaisilla on perusteltua syytä epäillä, että henkilö on saattanut joutua ihmiskaupan uhriksi. Avun ehdoksi ei saa asettaa uhrin valmiutta toimia rikosprosessissa.
  •  Velvoitettu jäsenvaltioita luomaan mekanismit uhrin tunnistamiseen varhaisessa vaiheessa ja avun tarjoamiseen
  • Velvoitettu esitutkintaviranomaisia ilmoittamaan rikoksen asianomistajalle hänen oikeuksistaan muun muassa tukipalveluihin, neuvontaan ja suojeluun.