Karen myytiin lapsivaimoksi

Kertomus ja siinä esiintyvät henkilöt ovat kuvitteellisia. Kertomuksessa on soveltaen käytetty tosielämän tapauksia.

Karen saapui Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 2015. Hän oli tuolloin 14-vuotias. Mukana matkustivat 12-vuotias pikkuveli, 17-vuotias isosisko sekä perheen äiti. Isä oli ollut liian sairas matkustamaan, ja joutunut järjestämään perheelle salakuljettajan turvaamaan heidän matkansa.

Vähävarainen perhe ei kuitenkaan pystynyt maksamaan salakuljettajalle tämän vaatimaa rahasummaa, joten isä sopi salakuljettajan kanssa, että tämä saisi työstään palkkioksi toisen tyttäristä. Salakuljettaja valitsi tyttäristä nuoremman. Avioliitto solmittaisiin perillä määränpäässä kulttuurisin menoin. Karen oli ylpeä – hänen uhrauksensa pelastaisi äidin ja sisarukset. Avioliitto olisi hänen pyhä tehtävänsä.

Perheen saavuttua Suomeen Karen avioitui 37-vuotiaan salakuljettajan kanssa. Avioliittoa ei rekisteröity suomalaiseen järjestelmään, koska se ei ollut Suomen lakien mukainen. Tapaamiset aviomiehen kanssa järjestettiin salaa vastaanottokeskuksen henkilökunnalta ja äiti valehteli miehen olevan oma ystävänsä.

Vastaanottokeskuksessa tytön tilanne herätti kuitenkin huolta ja asiasta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelu oli yhteydessä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään sekä poliisiin. Karen oli ennättänyt kokea avioliitossaan seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa

Lapsen suostumuksella ei ole merkitystä

Vaikka Karen suostuikin avioliittoon ja koki sen velvollisuudekseen, on alaikäisen naittaminen kuitenkin lainvastaista ja jopa ihmiskauppaa. Silläkään ei ole merkitystä, onko avioliitto solmittu virallisesti vai epävirallisesti, koska kyseessä voi olla myös avioliiton kaltainen liitto, kuten Karenin tapauksessa. Karenin kohtalon kokeneiden tyttöjen voi olla vaikeaa irtautua liitostaan, koska he eivät saata nähdä elämälleen muuta merkitystä.