Pakkoavioliitto
Pakkoavioliitto tarkoittaa avioliittoa tai sen kaltaista suhdetta, jossa toinen tai molemmat puolisoista ei ole voinut itse vaikuttaa avioliiton solmimiseen tai puolison valintaan. Usein taustalla on painostus suvun tai muun yhteisön taholta.
Puoliso on voitu painostaa tai pakottaa liittoon esimerkiksi kiristämällä, uhkailemalla tai väkivalloin, tai hänen haavoittuvaa asemaansa esimerkiksi alaikäisenä, yhteisöstä riippuvaisena tai vammaisena henkilönä on käytetty hyväksi.
Pakkoavioliitosta kieltäytyminen voi tarkoittaa suvun ja yhteisön hylkäystä, kunniaan liittyvän väkivallan uhkaa tai jopa kuolemaa. Aina taustalla ei kuitenkaan ole suku tai uskonnolliset tai kulttuuriset seikat. Joissain tapauksissa henkilö on voitu pakottaa avioitumaan esimerkiksi kolmannen valtion kansalaisen kanssa, jotta jälkimmäinen saisi oleskeluoikeuden.
Länsimaissa havaituista pakkoavioliitoista arviolta jopa noin kolmannes on lapsiavioliittoja, joissa joko toinen tai molemmat puolisoista ovat alle 18-vuotiaita. Alaikäinen henkilö on saattanut antaa suostumuksensa avioliiton solmimiseksi tai kokenut avioliiton velvollisuudekseen. Lähtökohtaisesti lapsiavioliitto rikkoo lapsen ihmisoikeuksia, mutta tilanteita tulee arvioida tapauskohtaisesti (Oikeusministeriö 2020).
Lisäksi pakkoavioliittoa muistuttaa tilanne, jossa avioliittoon on ensin suostuttu, mutta painostuksen tai muun vastaavan vuoksi toinen kumppaneista ei halutessaan pääse irtaantumaan siitä.
Avioliittoon pakotettu on yleisimmin tyttö tai nainen, mutta myös poikia ja miehiä pakotetaan avioliittoon.
Pakkoavioliitto on jo itsessään rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Lisäksi liittoon voi sisältyä jatkuvaa alistamista ja rajoittamista sekä seksuaalista, taloudellista ja muuta väkivaltaa. Alisteinen puoliso voi joutua luopumaan perustavanlaatuisista oikeuksistaan ja vapauksistaan.
Pakkoavioliitto Suomessa
Suomessa pakkoavioliittoja on havaittu viime vuosina kasvavassa määrin. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkaaksi otetaan vuosittain useita kymmeniä henkilöitä, joiden arvioidaan joutuneen pakkoavioliittoon.
Yleisimmin liitto on solmittu ulkomailla ja se on jatkunut Suomessa perheen muutettua Suomeen. Liitto on voitu solmia myös Suomessa virallisin tai epävirallisin menoin, tai puoliso on tuotu ulkomailta Suomeen Suomessa asuvan henkilön puolisoksi. Tällaisissa tapauksissa Suomessa elävä puoliso on käynyt ulkomailla avioitumassa ja palaa sitten Suomeen odottamaan puolisoaan, joka saapuu maahan saatuaan oleskeluluvan. Liitosta irtautuminen pyritään estämään monilla eri keinoilla.
Eri selvitysten mukaan Suomessa tunnistetaan enenevässä määrin tilanteita, joissa yleensä maahanmuuttajataustainen tyttö (Suomessa asuva ja usein suomen kansalainen) lähetetään ulkomaille ja naitetaan ulkomailla asuvan miehen kanssa.
Pakkoavioliittoja tai sen kaltaista pakottamista voi tapahtua myös suomalaisten vähemmistöjen keskuudessa. Ilmiö ei siis liity vain maahanmuuttoon.
Pakkoavioliiton tunnistaminen
Pakkoavioliiton uhrien tunnistaminen voi olla haastavaa. Uhri voi tulla viranomaisten tietoon esimerkiksi yksittäiseen pahoinpitelyyn puututtaessa. Tässä mielessä pakkoavioliiton tunnusmerkit ovat pitkälti lähisuhdeväkivallan kaltaisia. Mikäli uhri ei tuolloin uskalla tai saa tilaisuutta kertoa tilanteestaan rauhallisesti ja pelotta, pakkoavioliittoon viittaavat piirteet jäävät helposti havaitsematta.
Pakkoavioliitto tai sen uhka voi nousta esiin esimerkiksi kouluissa, lastensuojelussa, nuorisotyössä, sosiaalityössä, terveydenhuollossa, poliisissa, Maahanmuuttovirastossa, vastaanottokeskuksissa ja turvakodeissa.
Mahdollisia pakkoavioliiton uhreja kohtaavan täytyy huomioida, että uhriin kohdistuva painostus voi olla hyvin kokonaisvaltaista: fyysistä, henkistä, hengellistä, sosiaalista, taloudellista tai kaikkia yhdessä. Uhri saattaa pelätä menettävänsä koko yhteisönsä tai esimerkiksi lapsensa puolisolleen, jos hän yrittää poistua tilanteestaan. Kynnys tehdä rikosilmoitus omista sukulaisista tai yhteisöstä voi olla erittäin korkea, eikä tätä pitäisi uhrilta vaatiakaan.
Tärkeää on huolehtia uhrin hyvinvoinnista ja turvallisuudesta ja tarjota hänelle rauhallinen, luottamuksellinen tila kertoa tilanteestaan. Kuuntele ja ota kertomus aina vakavasti.
Pakkoavioliitto on ihmiskaupan muoto
Suomessa pakkoavioliitto on kriminalisoitu ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena, mutta sen erilliskriminalisointia eli pakkoavioliiton säätämistä omaksi rikoksekseen selvitetään.
pakkoavioliiton kumoaminen laki perusteella avioliitto on kumottava, jos puoliso on pakotettu avioliittoon. Avioliiton kumoamisella on samat oikeusvaikutukset kuin avioerolla.
Kansainvälisessä lainsäädännössä pakkoavioliitto arvioidaan yleensä orjuuteen verrattavaksi käytännöksi. Pakkoavioliitolle ei kuitenkaan ole olemassa kansainvälisesti yhdenmukaista määritelmää.
Suomen rikoslain ihmiskauppapykäliä koskevissa esitöissä (HE 103/2014) on viitattu Yhdistyneiden Kansakuntien lisäsopimukseen Orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytäntöjen tukahduttamisesta (SopS 17/1959), jossa pakkoavioliitto määritellään seuraavasti:
1. nainen, ilman että hänellä on oikeus kieltäytyä, luvataan tai annetaan avioliittoon hänen vanhemmilleen, holhoojalleen, perheelleen tai mille muulle henkilölle tai henkilöryhmälle tahansa suoritettavaa raha- tai luontaissuoritusta vastaan tai
2. naisen aviomiehellä, tämän perheellä tai suvulla on oikeus luovuttaa hänet kolmannelle vastikkeellisesti tai muulla tavalla, tai
3. nainen voidaan hänen aviomiehensä kuoltua luovuttaa perintönä toiselle henkilölle.
Määritelmä on kuitenkin hyvin suppea. Se esimerkiksi koskee vain naisia. Määritelmän ulkopuolelle jäävät myös tilanteet, joissa avioliitto on alkanut jossain määrin vapaaehtoisesti.
Lisätietoa pakkoavioliitosta ja sen rikosoikeudellisesta määritelmästä löydät Oikeusministeriön vuonna 2020 julkaisemasta ohjeesta Pakkoavioliitot ja rikosoikeudelliset seuraamukset (linkki aukeaa uuteen ikkunaan) sekä vuonna 2021 julkaistusta arvomuistiosta avioliittoon pakottamisen rangaistavuudesta.
