Elinkauppa

Elinkauppa on määritelty yhdeksi ihmiskaupan muodoksi.  Sillä tarkoitetaan laitonta elinten ja kudosten poistamista, myymistä ja ostamista. Elimet päätyvät pääosin elinsiirteiksi sellaisia odottaville potilaille. Laitonta elimillä ja kudoksilla käytävää kauppaa ylläpitävät erityisesti laillisten siirtoelinten vähäinen määrä suhteessa elinsiirtoa odottaviin potilaisiin ja elinsiirtojen pitkät odotusajat.

Elimen luovuttaminen ei aina perustu vapaaehtoisuuteen

Elinkauppa on maailmanlaajuinen ongelma, mutta se sijoittuu pääsääntöisesti suhteellisen köyhiin maihin, joiden sairaalat ovat kuitenkin tarpeeksi kehittyneitä tarjotakseen elinsiirtopalveluja. Ostajat puolestaan tulevat usein rikkaista maista esimerkiksi Lähi-idästä, Yhdysvalloista ja Euroopasta.

Tyypillisimpiä kaupan kohteita ovat munuaiset, joita voidaan irrottaa luovuttajalta ilman, että tämä välttämättä menehtyy . Munuaisten lisäksi kaupan kohteena voi olla esimerkiksi maksa tai sydän.

Tyypillisesti elimen luovuttaja on köyhä henkilö, joka myy munuaisensa välittäjälle päästäkseen taloudellisesta ahdingosta. Todellisuudessa elimen luovuttaja saa usein vain pienen osan elimen todellisesta hinnasta tai arvosta. Läheskään aina elinten luovuttaminen ei kuitenkaan perustu vapaaehtoisuuteen, vaan elimiä voidaan viedä myös vastentahtoisesti. Ihminen voidaan esimerkiksi siepata, huumata tai tappaa tarkoituksena poistaa ja myydä hänen elimensä.

Elinkauppaa ei ole toistaiseksi ilmennyt Suomessa

Suomessa elinkauppaan liittyviä tapauksia ei ole tullut ilmi. Vuonna 2016 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ohjautui ensimmäistä kertaa ulkomailla tapahtuneen elinkaupan yrityksen uhri. Sittemmin joitakin Suomen ulkopuolella elinkaupan kohteeksi joutuneita henkilöitä on otettu auttamisjärjestelmän asiakkaaksi.