Chung – ihmiskauppaa ravintola-alalla

Kertomus ja siinä esiintyvät henkilöt ovat kuvitteellisia. Kertomuksessa on soveltaen käytetty tosielämän tapauksia.

Chung oli ollut vailla työtä jo kauan kun hänen setänsä kertoi hänelle mahdollisuudesta työllistyä ulkomailla. Setä omisti ravintolan Suomessa ja hän lupasi työtä siellä myös Chungille. Setä oli hyvin vaikutusvaltainen mies Chungin kotikylässä, joten työsopimusta tehtäessä Chung ei neuvotellut, hän vain allekirjoitti sedän antaman paperin.

Sopimuksen mukaan setä järjestäisi Chungille lentomatkan Suomeen, majoituksen Suomessa sekä työpaikan ravintolassa. Koska kaikki tämä oli hyvin kallista, Chung sitoutui työskentelemään kahden vuoden ajan palkatta. Setä lupasi myös, että Chung saisi kaksi vuotta työskenneltyään Suomen kansalaisuuden ja pääsisi suomalaisten palveluiden piiriin ilmaiseen terveydenhuoltoon ja kouluun.

Suomessa setä majoitti Chungin ravintolan alakerrassa olevaan huoneeseen. Chung oli ravintolan käytettävissä vuorokauden ympäri: otti aamuyöllä vastaan lähetyksiä, siivosi ravintolan ja laittoi ruokaa sulkemisaikaan saakka. Sen jälkeen hän jäi vielä siivoamaan ja valmistelemaan vihannekset seuraavaksi päiväksi. Setä oli ankara mies eikä pitänyt laiskottelusta.

Setä käytti hyväkseen sitä, ettei Chung osannut suomea tai englantia, eikä pystynyt saamaan selville oikeuksiaan Suomessa. Chung uskoi kaikkien muidenkin työskentelevän samoissa olosuhteissa, jotka toisaalta olivat hänelle tutut jo Kiinasta. Setä hoiti kaikki viranomaisiin liittyvät asiat Chungin puolesta ja tuli jokaiselle tapaamiselle mukaan. Setä toimi tulkkina Chungin ja viranomaisten välillä, jolloin hän pystyi päättämään mitä tietoa viranomaiset Chungin tilanteesta saivat. Viranomaisille setä näytti työsopimusta, jonka ehdot olivat suomalaisittain normaalit, eivätkä ne vastanneet Chungin todellisia työoloja.

Työskenneltyään näin seitsemän kuukauden ajan Chungin terveys alkoi huonontua. Hän ei kestänyt rankkaa työtahtia ja vähäisiä yöunia, vaikka olikin aluksi uskonut pystyvänsä työskentelemään sovitulla tavalla. Hän pyysi sedältä vapaapäiviä ja edes vähän palkkaa. Setä totesi, että jos työ ei kelpaa, hän voisi lähettää Chungin helposti pois Suomesta varattomana. Kiinassa Chung ei pystyisi maksamaan velkaansa ja setä voisi järjestää niin, että velkaa varmasti perittäisiin kotikylässä. Myös suku tulisi kääntämään Chungille selkänsä jos Chung pettäisi sedän.

Chung ei voinut muuta kuin jatkaa työskentelyä. Ravintolasta lähteminen ei ollut vaihtoehto, koska ulkona oli talvi ja pakkasta. Chungilla ei ollut rahaa eikä muuta asuinpaikkaa. Hän ei tuntenut edes ravintolan lähiympäristöä, saati että olisi tiennyt minne mennä apua hakemaan. Hän oli täysin riippuvainen sedästä.